Teatteri Avoimet Ovet

- ja Heini Tolan kuvaus loviisoista ja hetoista

Loviisa ja Heta - eilen, tänään ja huomennakinko?

Hella Wuolijoen Niskavuoren Loviisa ja Heta kertovat ikivihannat tarinansa Teatteri Avoimissa Ovissa. Tänään 31.3.2019 esityksiä on vielä kymmenkunta jäljellä. Ne ovat tilaisuus nähdä Heini Tolan viimeinen ohjaus ennen eläkkeelle jäämistä. Tola halusi jatkaa vanhoja klassikkoja, koska "on kiehtovaa saada ne syntymään uudelleen tässä ja nyt".

Tekijöiden tapaamisessa Heini Tola kysyi, tunnistammeko Loviisan ja Hetan. Olimme juuri katsoneet reilun parituntisen verran tunteettomuutta ja kyvyttömyyttä vastaanottaa rakkautta, jota oli tarjolla monessa muodossa yllin kyllin. Olimme lähes sanattomia siitä, miten tätä päivää esitys oli. Kyllä me tunnistimme loviisat ja hetat. Me kysyimme, oliko teksti todella Wuolijokea sellaisenaan. Tola vakuuttaa, että kyllä se on.

Loviisan tarinan kokoaminen usesta teoksesta syntyi Tolan mukaan helposti. Hetan osuus oli vaikeampi. Hetan torpassa käydään lukuisia keskusteluita pöydän ääressä. Mitä jättää pois, mitä ottaa mukaan? Tola oli levittänyt Wuolijoen tekstit keittiöönsä kaappien oviin ja niitä katsellessa kypsytti valintoja. Hella Wuolijoen teksti ja rakenne jäivät sellaisíksi kuin hän oli ne kirjoittanut. Tarina kiteytyi.

Mikä riivaa loviisoita ja hetoja? Mistä kumpuaa suoritusten ja pärjäämisen arvostus yli läheisyyden ja rakkauden? Näytelmän Loviisa ja Heta eivät kumpikaan saaneet haluamansa miehen rakkautta (Heta Santerin ja Loviisa Juhanin, aviomiehensä). Sen aiheuttamaa tuskaa he eivät hoitaneet ikätovereiden vertaisryhmissä vaan vanhan emännän lääkkein - itse on pärjättävä ja pärjäämisen on näyttävä, julkisivu on pidettävä puhtaana. Rakkaudettomuus, hylätyksi tuleminen ja velvollisuuksien perintö ovat kova taakka. Wuolijoen Niskavuoressa rakkaus oli miehille mahdollisempaa kuin naisille, jotka pitivät julkisivua pystyssä sukupolvelta toiselle. Vai oliko kyse narsismista - kyvyttömyydestä nähdä muuta kuin omat tarpeensa? Loviisan ja Hetan ratkaisut, perustelut ja reaktiot olivat kuin suoraan tästä päivästä. Omaisuutta kootaan ja vaalitaan, ihmiset menetetään. Se koskettaa.

MiIlaista oli näytellä niin tunteetonta ihmistä? Mirva Kuivalainen (Heta) kertoi surreensa roolihahmonsa puolesta tämän kyvyttömyyttä rakastaa omia lapsiaan. Hetassa on kuitenkin piirteitä, joita on meissä kaikissa. Ylpeys on vaikea ominaisuus, mutta ei sekään ole harvinaista. Hetassa näkyi hitusen kehittymistä suhteessa Jaakkoon. Sen esiin tuominen oli melkoisen hienovireistä työtä näyttelijältä.

Loviisa sai huomata, että hänet oli naitu Niskavuoreen enemmän rahan ja työnteon vuoksi kuin rakkauden, jota kyllä oli aviomiehen ja piian suhteessa. Vanha emäntä antoi mallin, miten tilanteesta selvitään. Aviomieskin tuki emännyyden ottamista kunnes ymmärsi, että sisarensa Hetan sijaan vaimo ajoikin pois omilleen asumaan rakastajattaren. Tämä musersi aviomiehen. Loviisa teki omat ratkaisunsa siitä, kuka oli talossa liikaa - jotta hän jaksoi tehdä osansa julkisivun kannattelussa. Jotta mies pystyi olemaan valtiopäivämies komiteoissa Helsingissä. Siitä sentään saa jotakin, mitä ei saa edes rahalla.

Loviisan roolin tehneen Ella Pyhältön mielestä oli tärkeää, että hän teki myös Jaakon roolin. Jaakko oli Hetan ja Santerin poika, jota renki Akusti kasvatti omanaan. Heta siis nai Akustin, rengin. Hetan hävetessä torpassa asumista ja milloin mitäkin, Akusti kokosi omaisuuden hehtaari hehtaarilta ja kuoli rikkaana miehenä. Kun Heta ei vielä silloinkaan olisi antanut tälle tunnustusta, sen teki Jaakko.

Pyhältö esitti myös Siipirikon, jalkavaivaisen piikatytön, roolin. Siipirikko oli kaiken tunteettomuuden vastakohta, suuri rakkaus. Hän ja Akusti pitivät toisiaan hengissä suurella sydämellä ja arkisella huolehtimisella. Jukka Pitkänen oli myös useammassa roolissa ja Loviisan aviomiehenä, Juhanina, hyvin karismaattinen valtiopäivämies syrjähyppyineen kaikkineen. Pitkänen kertoi, että roolin tekemisessä on ollut herkulliset hetkensä. Erityisesti päivänä, jolloin Juha Sipilän hallitus erosi, oli ajankohtaista todeta, että "nyt [Helsinkiin] tarvitaan todellisia miehiä kantamaan vastuuta".

Akustin perunkirjoitustilaisuudessa avataan hänen pieni tavara-arkkunsa, josta löytyy naulojen, mittojen, osakekirjojen ja testamentin lisäksi Minna Canthin "Työmiehen vaimo". Pesän selvittäjänä toimiva Santeri (Pitkänen) toteaa, että ainakin mies luki hyvää kirjallisuutta. Heini Tola toteaa, että teksti on suoraan Wuolijoelta. Hän päätti olla karsimatta tätä lausetta pois. Viittasihan se samalla myös Tolan kaudella näyttämölle useasti tuotuun toiseen suomalaiseen klassikkoon. Näyttämö oli mahdollisimman kaukana Suomi Filmin Niskavuorikuvista. Ei ainuttakaan keinutuolia. Tola oli pyytänyt lavastajaksi 30 vuotta USA:ssa olleen Ia Ensterän, joka oli täysin irti koko niskavuorelaisuudesta. Hänen mukaansa skenografian tehtävänä "in this amalgamation of two classic Finnish plays is, in short, to play to the depths of the characters, and to stay out of the way of the story".

Salla Markkasen musiikki kulki esityksen mukana, mutta loi lavalle tarpeen mukaan lisää ihmisiä - kuten vastaanottojen vieraat, rovastit ja tuomarit, tai Loviisan isän. Taidokasta. Tarinan kerronta Teatteri Avoimissa Ovissa jatkuu Heini Tolan jäädessä eläkkeelle.

Elokuussa 2019 Teatterin johtajana aloittaa dramaturgi-ohjaaja Hanna Kirjavainen. Sitä ennen Kirjavaisen ohjausta voi nähdä Lahden kaupunginteatterin Antti Tuurin Ikitie-romaanin näyttämösovituksessa. ”Haluan nähdä Teatteri Avoimien Ovien tulevaisuuden osana eurooppalaista pienryhmäperhettä edellisten voimanaisten Liisi Tandefeltin ja Heini Tolan perinnettä kunnioittaen,” linjaa Hanna Kirjavainen. Teatteri Avoimet Ovet heart Yksi teattereista, joka nostaa arjen yläpuolelle:

https://www.avoimetovet.fi/

Marika Paavilainen

Teatteri Avoimet Ovet

Avoimet ovet

Täällä voisi viivähtää