Katedraalin lähestyessä
askeleet hidastuvat,
sen ohittaminen on vaikeaa
eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa että
katedraalit on rakennettu Jumalan kunniaksi,
eikä Jumalan olemassaolokaan ole kovin olennaista.
Katedraalista tulvii tunnelmaa
kauas muurien ulkopuolelle,
se kutsuu ystävällisesti
”…tulkaa jos Teille vain sopii”
Tunnelma kasvaa muurien sisällä syliksi,
johon huomaamattaan jää, eikä haluaisi pois.
Tunnelma rakentuu kaikista katedraalin osista
pienistä ja suurista kivistä ja muista järkäleistä
taontatöistä, kyntteliköistä, laseista maalauksineen, ja kristalleista
koska ne ovat järjestyksessä
jokainen osanen, pieni ja suuri, on oikealla paikallaan
pitämässä rakennelmaa pystyssä
luomassa sen olemusta.
On vaikea ohittaa Katedraalia
kun katsomalla sitä kaikkea tajuaa
että se joka on sijoittanut ensimmäisen kiven
on jo silloin nähnyt korkeuksiin sinne minne viimeinen kivi
hartaan miehen iän kuluttua
viimein asetettiin.
Sellaisia näkijöitä on harvassa eikä Katedraalejakaan ole liikaa.
Marika Paavilainen
Uusimmat kommentit
26.11 | 07:05
Hyvää työtä Marika ja hyvin kirjoitettu. Tämä on hyvä vaihtoehto eri uutiskanavien ja sosiaalimedioiden tuottaman provosoivien näkökulmien vastapainoksi
15.09 | 13:14
Kun kukaan lääkäri ei halua eikä uskalla puuttua asioihin, niin mennään kaikilla rintamilla liian pitkälle. Näitä tarinoita olen kuullut 30 vuotta ja kuulen varmasti jatkossakin. Onnellinen loppu?