Sisäilmastoori - ja lopulta koitti uupumus

Se tunne

Hyvin väsynyt äiti etsi ulospääsyä loputtoman tuntuisesta uupumuksesta. Tarve raivata aikaa ja tilaa levolle oli mielessä ensimmäisenä aamulla herätessä ja viimeisenä päivän päättyessä. Hänen mielestään väsymys alkoi lasten korvatulehduskierteistä noin 15 vuotta sitten. Siitä alkoi tapahtumien kulku, joka johti siihen, että hän ei ollut nukkunut vuosikausiin riittävästi.

Hän ei ollut varma, uuvuttaako työ, koti vai elämä yleensä, mutta työterveyslääkärin vastaanotolle hän varasi ajan ja meni, koska ei enää ollut varma, oliko hän työkykyinen vai luuliko hän vain olevansa sitä. Lääkäri katseli tietokoneelta äidin tietoja ja totesi, että tällä oli ollut pitkään useita poskiontelotulehduksia vuodessa. Lääkäri arvioi, että se on täytynyt olla  rasittavaa, mutta nyt viime vuosina ei ole ollut mitään tulehdussairauksia.

Lääkäri ei pystynyt sanomaan silloin eikä nyt, mikä osuus kodin rakennusvirheestä aiheutuneella kosteusvauriolla ja todetulla kodin sisäilmaongelmalla oli sairastumisiin, eikä se ehkä lääkärin asia olekaan. Lääkäri piti onnekkaana sitä, että rivitalo-osakeyhtiön osakkaat olivat korjauttaneet rakennukset, ja asunnot saatiin kuntoon. Hyvin väsynyt äiti oli tästä samaa mieltä, mutta muistutti, että mikään ei tapahdu itsestään. Ja nyt työpaikalla oli sisäilmaongelmia päättyneen remontin jälkeen. 

Äiti kertoi pelkäävänsä, että tämä sinnikäs köhä ja voimistuva väsymys ovat vain alkua sille, mikä pikkuhiljaa kehittyy poskiontelotulehduksiksi ilman, että hän pystyy vaikuttamaan asiaan mitenkään. Työterveyslääkäri piti pelkoa ymmärrettävänä, mutta totesi, että niin ei välttämättä käy. Hän korosti, että on tarpeellista pitää illat ja viikonloput vapaina, eikä ole hyvä tinkiä vuosilomista. Pitkäkestoinen väsymys voi kehittyä joksikin vakavammaksi, totesi lääkäri.

- En kuule nyt keuhkoissa merkkejä ylimääräisistä rasituksista, mutta voisitte käydä vastaanotollani seurantamielessä kesäloman jälkeen. Katsotaan, onko tilanne yhtään erilainen. Otetaan myös verikokeet ja tarkistetaan tulehdusarvot ja kilpirauhasen toiminta, totesi työterveyslääkäri, ja kysyi vielä, pystyikö äiti olemaan uusissa työtiloissa. Hyvin väsynyt äiti kertoi tekevänsä etätyötä puolet työviikosta, koska siihen on annettu mahdollisuus. Työterveyslääkäri vahvisti, että toimiston tilannetta remontin jälkeen – niin sisäilmaa kuin ihmisiäkin - seurataan vähän tarkemmin työnantajan pyynnöstä.

- Niinhän se on, että kaikki eivät kuitenkaan aina saa oireita tai reagoi lainkaan, totesi lääkäri. Hyvin väsynyt äiti totesi, että  me ihmiset olemme erilaisia. Osa reagoi ja osa ei. Sitten on vielä niitä ihmisiä, jota reagoivat, mutta eivät sano mitään, koska ihmiset haluavat tulla muistetuksi muusta kuin siitä, että eivät pysty olemaan työpaikallaan sisäilman laadun vuoksi.

Mutta, jatkoi hyvin väsynyt äiti, minä olen tyytyväinen siihen, että voin keskustella työterveyslääkärin kanssa tilanteestani, jolloin väsymys ja köhäni ovat asiantuntijan seurannassa. Lääkäri oli rohkaisevasti sitä mieltä, että ollaan menossa kaiken kaikkiaan kohti parempaa. Jos hyvin väsynyt äiti oikein herkästi tunnusteli oloaan, hän tunnistikin jonkinlaista kevennystä.

Mistä kaikki alkoi?

Istuessaan seuraavana aamuna laboratorion odotusaulassa, hän alkoi miettiä, milloin oli kuullut ensimmäisen kerran sanan sisäilmaongelma….tai kosteus- ja homevaurio….kyllä se oli ollut silloin nuorimmaisen syntymän aikaan, kun he muuttivat nykyiseen asuntoon. Siitä se alkoi, hänen perheensä sisäilmastoori, jonka aikana hän oli tavannut paljon samassa ja hankalammassakin tilanteessa olevia ihmisiä ja perheitä. Vertailu sinänsä on ongelmallista. Jokaisen tilanne on niin erilainen. Parasta on ollut se, että hän ja hänen perheensä eivät ole minkään ongelmatilanteen kanssa olleet yksin.

Silti hän aika ajoin suri sitä, mihin aika on mennyt. Hänellä piti olla vapaa-aikaa ja voimia käyttää se virkistymiseen, urheiluun ja mukavaan olemiseen perheen ja ystävien kanssa. Nyt vapaa-aika on ollut pienten ja vähän isompienkin lasten antibioottihoitoja, korvien putkituksia, vakuutusten kanssa veivaamista, maitohappobakteereista huolimatta tulleiden vatsavaivojen hoitamista, iho-ongelmia, yhteydenpitoa terveydenhoitajiin ja lääkäreihin, yhteistyötä taloyhtiön ihmisten kanssa, yhteistyötä sisäilmaongelmaisen koulun ihmisten kanssa, tiedon hankkimista kaikesta – ja nyt vielä työpaikan tilanne, joka oli alkanut remontin päätyttyä.

Töissä olisi voinut olla tilanne, jossa kaikki nauttisivat uusituista tiloista, väreistä, toimivuudesta ja valoisuudesta. Toisin kuitenkin kävi ja se huomattiin heti. Sillä samaan aikaan eräänä maanantaiaamuna, kun toimistollinen ihmisiä oli saapunut uusittuihin tiloihin, maalarit laskivat pensseleitään tärpättiin ja kokosivat tavaroitaan neuvoteluhuoneessa.

Minkään ei pitänyt mennä näin. Mutta ei hän tätä päätoimisestikaan murehtinut. Aina on ollut myös hyviä hetkiä. Ja toistaiseksi hän oli aina kokenut parantuvansa.

 

Sisäilmastoori - kotona

Kohtaamispaikkana hiekkalaatikko

Vuosia aikaisemmin hyvin väsyneen äidin kotirivitalo-osakeyhtiössä äidit ja yksi isä seurasivat lastensa leikkejä hiekkalaatikolla ja kertoivat kuulumisia. Jossain vaiheessa päädyttiin aina päivittämään lasten korvatulehdus- ja putkitustilanteet ja kuvaukset aikuisten loputtoman tuntuisesta köhimisestä ja erilaisista ylähengitystietulehduksista. Joka perheessä koettiin jotakin samaa perhekohtaisilla vivahteilla. Terveysaseman lääkärit kertoivat vastaanotoillaan jokaiselle vuorollaan, että se kuuluu tähän lasten ikään, jolloin aloitetaan päiväkoti ja saadaan sieltä valtavasti viruksia. Virukset tarttuvat myös perheen aikuisiin, jotka eivät ehkä ehdi parantua, kun jo seuraava virus iskee, ja lopulta myös bakteerit ja tulehdukset. Äidit laskeskelivat lasten korvatulehdusten, putkitusten, aikuisten poskiontelotulehdusten ja kaikkien perheenjäsenten antibioottikuurien määriä, kunnes hiekkalaatikon alueelle muutti äiti, joka sanoi, että tämä ei kuulkaa ole normaalia.

Tämä äiti alkoi kysellä oireiden lisäksi kotien hajuista. Sen jälkeen vertailtiin hajuja ja tuoksuja. Maakellarin tuoksu jossain muodossaan oli kaikille tuttu. Pidempään asunto-osakeyhtiössä asuneet äidit ja isyysvapaalla oleva isä kertoivat kosteusmittauksista ja kahden reiän poraamisesta yhden asunnon kylpyhuoneen lattiaan. He kertoivat rakennuksen alapohjan tuuletuksen tehostamisesta ja muista toimista, joita vuosien aikana oli tehty, ja saatukin maakellarin haju lievemmäksi. Mutta hiekkalaatikon uusi äiti ei antanut periksi. Hän esitteli kännykältä kuvia siitä, miltä nurkissa ja lattianrajassa ei pitäisi näyttää. Osa muista äideistä nyökytteli. He totesivat tietävänsä tämän ja olivat kuulleet sen lisäksi, kuinka rakennusmestarit ja terveystarkastajat olivat sanoneet, että säännösten mukaan kaikki on kohdallaan. Isyysvapaalla oleva isä hiekkalaatikon reunalla totesi, että raja-arvot eivät ole missään tehdyissä mittauksissa ylittyneet. Väsymyksenkin sanottiin kuuluvan pienten lasten vanhemmuuteen.

Taloyhtiön hallituksen jutut

Isyysvapaalla oleva isä valittiin taloyhtiön hallitukseen. Hiekkalaatikon uusi äiti ehdotti ja muut äidit kannattivat, että isyysvapaalla oleva isä yrittäisi vielä kerran laittaa vireille perusteellisemmat kuntotarkastukset asuntoihin. Isyysvapaalla oleva isä oli varma, että se ei tule olemaan helppoa, mutta hän ajatteli taloyhtiön lapsia, lukuisia putkitettuja korvia ja väsyneitä aikuisia avioliitoissaan ja päätti olla rauhallinen ja sinnikäs. Isyysvapaalla oleva isä jaksoikin kuunnella, kun hänelle kuvattiin kaikki edellisen 10 vuoden aikana taloyhtiössä tehty työ sen selvittämiseksi, mistä johtuivat tuoksut, irtoilevat laatat, käpristyvät maalit – ja sairastumiset. Mitään syytä ei löytynyt. Se oli kuulemma hyvin tavallista näissä sisäilma-asioissa. Isännöintifirman miehet olivatkin tulleet siihen johtopäätökseen, että syy-seuraus -yhteys löytyy koettujen haittojen ja pienten lasten äitien väsymisen välillä. Väsymys aiheuttaa ymmärrettävästi herkkyyttä, jota on toki käsiteltävä hienotunteisesti, mutta jonka vuoksi ei nyt kuitenkaan lähdetä taloja purkamaan.

Isyysvapaalla oleva mies hiekkalaatikolta kuunteli korvat punaisina ja mietti, mitä ihmettä sanoisi seuraavaksi. Hän muisti työkaverinsa kertoneen joitakin aikoja aikaisemmin uusineensa talonsa tuntemattomasta syystä mädäntyneet perustukset teräksisillä rakenteilla. Työkaveri kertoi, että ”terästassujen” asennuksella oli yllättäen ollut raikastava vaikutus sisäilmaankin, eikä ollut tullut maksamaankaan niin hirveästi. Isyysvapaalla oleva isä keräsi rohkeutensa hallituksen kokouksessa ja pyysi uuden puheenvuoron. Hän totesi ymmärtävänsä kyllä, että paljon on tehty, mutta että onko rakennuksen perustukset kuvattu. Kaksimetrinen isännöintifirman edustaja nousi seisomaan, mikä oli vaikuttavaa jo sinänsä, mutta sen lisäksi hän myös korotti äänensä. Hän ilmoitti, että mitään yhtä hullua ei ole aikoihin kuultu. Että ämmien kitinän vuoksi pitäisi ruveta hyviin seiniin poraamaan reikiä. Tämä sinetöi asian. Taloyhtiön hallitus päätti yksimielisesti, että perusteellinen perustusten kuvaus ja tarkastus mittauksineen teetetään pikimmiten jokaisessa taloyhtiöön kuuluvassa asunnossa.

Tutkijoiden jutut

Tutkimustulokset valmistuivat juuri jouluksi, ja koska lumi tuli sinä vuonna aikaisin, hiekkalaatikon sijasta äidit ja isyysvapaalla edelleen ollut isä seurasivat lapsiaan pulkkamäessä. Siellä sitten sekä ylä- että alarinteessä ihmeteltiin, minkälainen määrä erilaisia bakteereja, indikaattorisieniä ja tavallisia sieniä voikaan löytyä alle 100 neliöisistä asunnoista. Osaan asunnoista tutkimusraportti suositteli kiireellistä korjausta, koska oli perusteltua aihetta epäillä, että asunnossa oleskelu ei ollut terveydelle hyväksi. Yksi näistä asunnoista oli hiekkalaatikon uuden äidin koti. Pikaista korjausta suositeltiin myös hyvin väsyneen äidin kotiin.

Hyvin väsynyt äiti totesi kertoneensa tutkimustulokset lasten korvalääkärille viimeisimmän tarkastuskäynnin yhteydessä. Lääkäri oli kysynyt, että onko asunnossanne vetoa. Hyvin väsynyt äiti kertoi, että kyllä, myös vetoa löytyy. Lääkäri totesi, että se on hyvä asia, sillä hankalia itiöitä ei ole kaiken aikaa maksimimäärää hengitysilmassa, ja jos on vielä vähän vetoisuutta, niin sitä kautta tulee lisää puhdasta ilmaa sisään. Korvatulehduslasten hyvin väsynyt äiti alkoi toivoa, että taloyhtiön hallitus keksisi pian tavan korjauttaa rakennusten viat. Hän alkoi säästä rahaa remonttiin.

Remonttijutut

Taloyhtiön hallitus olikin jo ehtinyt tutkia tilannetta. Erikseen todettiin, että juuri toteutettu perustusten kuvaus (vuonna 2011) toi esiin sen, että rakennus oli rakennettu (vuonna 1986) piirustusten vastaisesti. Isännöitsijä totesi, että jos hän olisi tämän tiennyt, olisi hän tietenkin ymmärtänyt heti, että kosteusongelmahan siellä oli muhinut nämä vuodet. Ongelma oli eri asunnoissa vähän erilainen. Niissä asunnoissa tilanne oli pahin, joissa puiset alarakenteet olivat suorassa kosketuksessa soraan, joka oli kaiken aikaa suorassa kosketuksessa kosteaan kalliorinteeseen. Asiaintuntijoiden arvio oli, että mätä puu ja märkä sora pitää poistaa perustuksista ja asentaa teräksiset rakenteet tilalle. Asuntoja ei tarvitse purkaa kokonaan, ainoastaan vain jonkin verran alakerrosten lattiaa. Keittiö- ja kylpyhuonekalustukset pitää toki irrottaa, mutta nehän saa sitten koottua takaisin.

Pulkkamäen ylä- ja alarinteellä pidettiin ihmeellisenä, että asiaa ei oltu huomattu aikaisemmin, ja vielä ihmeellisempänä, että vanhat perustukset saadaan poistettua ja terästassut asennettua tilalle talojen pysyessä pystyssä. Remontti kesti kuivatuksineen n 3-6 kk per asunto. Kun perheet saapuivat korjattuihin asuntoihin, kaikki haukkoivat hetken henkeään, niin hienoa oli hengittää puhdasta sisäilmaa. Korvatulehduskierteet vähenivät, sinnikäs kuiva köhiminen loppui…ihmiset hymyilivät ja onnittelivat taloyhtiön hallitusta ison urakan läpi viemisestä. Isännöinti- ja huoltotehtävät päätettiin kilpailuttaa. Vanha isännöintifirma vaihtui vähintään yhtä hyvään, mutta lisäksi sellaiseen, jonka kanssa oli miellyttävä keskustella.

Tämän jälkeen hiekkalaatikon reunalla puhuttiin nuhista, joista parannuttiin useimmiten ennen tulehduksia, ja unista, joita äidit ehtivät nähdä ennen aamuherätyksiä.

Sisäilmastoori - koulussa

Hyvin väsyneen äidin lapsi aloitti koulun

Hyvin väsyneen äidin lapsi aloitti ala-asteen. Ensimmäisessä vanhempainillassa syyskuussa koulun ruokalassa istuessaan äiti tunsi kummaa hajua, sellaista aika hentoa. Hän huomasi myös alkavansa köhiä. Hän kuuli, kuinka useat muutkin köhivät ja niiskuttavat. Kaikki naureskelivat, että tällaista syksyn saapuminen taas on, ilmat eivät ehdi viilentyäkään, kun heti ollaan flunssaisia.

Tammikuussa luokalle tuli uusi oppilas. Helmikuun vanhempainillassa uuden oppilaan äiti esitteli itsensä ja kysyi, että tiedättehän te, että tässä koulussa on sisäilmaongelma. Vanhemmat, joilla oli koulussa useampia lapsia, totesivat että jotakin siitä on puhuttu ja on tehty mittauksia, mutta että kaikki on kunnossa. Uuden oppilaan äiti kysyi, että eikö opettajalla ollut päänsärkyä. Opettaja sanoi, että ei hänellä ole, kun hän on juuri aloittanut sijaisena. Vakituinen opettaja on ikävä kyllä  kovasti sairas, eikä oikein tiedetty mikä hänellä on. Kuulemma hänellä on hengitysvaikeuksia, vaikka ei polta tupakkaa. Uuden oppilaan äiti sanoi, että tämä on aivan hirvittävää, että asialle pitää tehdä jotakin ja heti.

Koulu muuttaa evakkoon

Monenlaista tehtiin. Koko koulu siirtyi evakkotiloihin kauemmas, ja jonkin ajan kuluttua koulussa alkoi sisäilmaremontti. Evakkotiloissa oli erilaisia hankaluuksia, mutta lapset eivät niiskutelleet ja köhineet kaiken aikaa. Evakossa oltiin yhteensä kaksi vuotta. Toisen vuoden alussa tammikuussa rehtori piti tiedotustilaisuuden ja kertoi, että hän oli juuri saanut tiedon, että remontti valmistuu puolivuotta etuajassa ja seuraava kouluvuosi voidaan aloittaa uusissa tiloissa. Kaikki ihmettelivät, että miten on mahdollista, että remontti valmistuu etuajassa. Tästä oltiin kovin iloisia, kunnes eräs isä kysyi, että mitenkähän remontoitu koulu kalustetaan. Rehtori kertoi ylpeänä, että saadaan ihan uudet kalusteet. Tämä eräs isä kertoi toivovansa, että uudet kalusteet on jo hankittu ja avattu paketista tuulettumaan jonnekin. Hän kertoi, että uusissa kalusteissa on erilaisia ilmaan haihtuvia aineita, joita hengitettyään useat saavat kurkkukipua ja silmien ärsytystä. Tämän isän työpaikalla oli tehty remonttia, ja osa työntekijöistä pystyi tulemaan remontoituun, uusilla kalusteilla sisustettuun tilaan vasta sen jälkeen, kun uusien kalusteiden ja pintamateriaalien höyrypäästöt loppuivat kokonaan. Osa työntekijöistä oli väistötiloissa vuoden, osa vähemmän aikaa. Tämän isän mielestä tässä asiassa kannatti olla tarkka.

Rehtori kertoi, että varmasti kaupungin toimitilayksikkö ja koulutoimi ovat menetelleet varovaisuusperiaatteen ja joka tapauksessa ohjeiden mukaisesti, joten ei ole syytä huoleen.

Hyvin väsynyt äiti ja aikaisemmat kokemukset

Keskustelua kuunnellessaan kotinsa kosteusvaurioremontin kokenut hyvin väsynyt äiti sai vahvan näkö- ja tunnekokemuksen tulevasta. Hän näki selkeästi seuraavan syksyn vanhempainiltaan uusissa tiloissa: Näytti siltä, että kaikki köhivät, jokaisen silmät vuotivat vettä, niin että kukaan ei nähnyt rehtorin power point -esitystä.

Äiti tunsi itsensä jälleen hieman väsyneemmäksi. Hän mietti, että jotain pitäisi taas tehdä. Silloin uuden oppilaan äiti ilmoitti kuuluvalla äänellä olevansa varma, että kaikki vanhemmat haluavat selvityksen siitä, miten remontoitu koulu kalustetaan ja miten kalusteet on tuuletettu ennen sisustusta.

Rehtori katsoi vanhempien kysymysmerkin muotoisia kasvoja ja pyöreitä silmiä. Rehtori totesi ymmärtävänsä vanhempien huolen, ja toivovansa, että vanhemmatkin ymmärtävät, että koulun työntekijät ovat opetus- ja kasvatustyössä, eivät sisustusalan ammattilaisia. Hän totesi, että meidän täytyy luottaa, että sen alan ammattilaiset tekevät työnsä asianmukaisesti aivan kuten luotamme remonttimiehiin ja heidän ammattitaitoonsa.

Koulu palaa evakosta

Kului kevät, nautittiin kesästä ja aloitettiin uusi kouluvuosi remontoidussa koulussa. Ensimmäinen viikko meni hyvin. Toisen viikon maanantai ja tiistaikin menivät hyvin. Ylipäätään maanantait ja tiistait alkoivat mennä hyvin, mutta keskiviikkoiltaisin luokan vanhempien Whatsapp -viestiketjussa oli vilkasta. Useampi lapsi tuli keskiviikkoisin koulusta kotiin valitellen, että kurkkua pistelee ja silmiä kirvelee. Hyvin väsynyt äiti kysyi lapseltaan, pystyykö tämä menemään kouluun. Lapsi halusi mennä kouluun.

Eräänä perjantaina vanhemmat saivat rehtorilta Wilma-viestin siitä, että lähes kaikki koulun opettajat menettävät keskiviikkoiltapäivään mennessä äänensä ja lapset valittavat keskiviikon ruokatunnista alkaen kurkkukipua ja kirveleviä silmä. Kaupungin toimitilayksikkö oli tutkinut tilannetta ja, jos hyvin väsynyt äiti oli ymmärtänyt oikein, päättänyt sijoittaa jokaiseen luokkaan ja ruokalaankin jonkinlaiset ilmanpuhdistimet siksi aikaa, kun uusista kalusteista mahdollisesti irtoaa höyryjä. Viikonloppuisin tuuletusta tehostettiin. Lisäksi osa kalusteista vietiin jonnekin muualle. Tilannetta seurataan ja vanhemmille tiedotetaan viikoittain. Vanhempia pyydettiin ottamaan yhteyttä terveydenhoitajaan, mikäli lapsen oireet jatkuvat. Mikäli on tarvetta mennä lääkärille, terveydenhoitaja antaa mukaan kirjallisen tiedon koulun tilanteesta. Terveydenhoitajaan ja rehtoriin sai olla yhteydessä kaikissa tapauksissa lapsen koulunkäyntiin ja terveyteen liittyen.

Hyvin väsynyt äiti ja vertaistuki pulkkamäessä

Talvi tuli jälleen aikaisin, ja taloyhtiön pulkkamäkeen päästiin jo marraskuun alussa. Äidit tapasivat taas ylä- ja alarinteellä. Joukossa oli yksi uusi lapsi rattikelkkansa ja äitinsä kanssa. Tervehdittiin ja kyseltiin kuulumisia. Kun selvisi, että lapset ovat alakouluikäisiä, kertoiltiin, missä koulussa kukin on. Sitten kerrottiin, miten koulu oli alkanut.

Hyvin väsynyt äiti kertoi lapsensa koulun aloituksesta sisäilmaremontoidussa koulussa ja ilmanpuhdistimista. Kelkkailevan lapsen äiti kertoi, että hänen esikoisensa koulussa oli ollut samanlaiselta kuulostava tilanne, ja että ilman puhdistus oli siellä auttanut useimpia. Hän totesi, että ei tarvitse kuin kerran kokea huono sisäilmatilanne, niin oireet tunnistaa kyllä heti, ja sellaisia tiloja, joista saa oireita, on hyvä välttää, jos vain mahdollista.

Kelkkailevan lapsen äiti ehti vielä sanoa, että nykyään saa aikaisempaa helpommin tietoa ongelmista ja ratkaisukeinoista sekä vertaistukea, ja sitten hän hyppäsi lapsensa kelkan kyytiin ja lasketteli iloisesti alas lumista mäkeä kuin kotimainen versio Maija Poppasesta.

Hyvin väsynyt äiti päätti selvittää, mitä tämä vertaistuki on. Se näytti tukevan jaksamista, mikä on voimavara, jota ei saa missään tilanteessa menettää. Tässä vaiheessa hyvin väsynyt äiti ei siis ollut vielä nähnyt oman työpaikkansa maalareita laskemassa pensseleitä tärpättiin samalla, kun toimisto muutti remontoituihin tiloihin.