....Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään...Ja kukat alkoivat avautua (Runo, Irene Vella, 2020, kuva Marikan 2020)

Kevät 2020 on erilainen

TV:ssä kameroiden edessä seisovat hallituspuolueiden puheenjohtajat. Heitä on viisi. Meitä on koolla neljä, koko perhe. Maan hallitus on juuri kertonut tiedotustilai-suudessaan siitä, miten välttämätöntä on, että liikkumista Suomessa Uudenmaan maakunnan ja muiden maakuntien välillä rajoitetaan. Vaistoan, että kotisohvalla ei olla tyytyväisiä, mutta en suostu irrottamaan korviani tiedotustilaisuudesta.

Koronaviirus on totta. Se tuli Suomeen, kun oli ehditty ymmärtää jotakin sairastumisen tuhoista Kiinassa ja Italiassa. Italian valtavan murheen keskellä venetsialainen runoilija Irene Vella kirjoittaa siitä, miten kevät puskee versoja koronan keskeltä: ”Ihmiset eivät menneet enää ulos….mutta kevät ei tiennyt siitä mitään….” Runo levisi somessa samaa vauhtia kuin viirus pisaratartuntana pohjoiseen. 

Maakuntamalli Covid-19

Uudeltamaalta ei saa poistua eikä sinne saa saapua ilman hyväksyttävää syytä. Lomailu- tai vapaa-ajan vietto ei ole sellainen. Ministerit puhuvat kuin yhdestä suusta siitä, miten rajoitukset on suunniteltu oikeasuhtaisiksi estämään koronaviruksen leviäminen muualla Suomessa niin nopeasti kuin se on levinnyt Uudellamaalla. Tavoitteena on saada eri puolilla Suomea oleva terveydenhoitovalmius riittämään kaikille tarvitseville.

Teineille selvisi ehkä ensimmäistä kertaa, että Espoo kuuluu maakuntaan nimeltä Uusimaa. Minulle Uusimaa on viides maakunta, jonka alueella Suomessa asun. Miehelleni kolmas. Emme osaa maakuntalauluja, mutta sen tiedämme, että runokielellä Uusimaata kuvataan Kaarlo Terhin sanoin ”Suomen kruunun kirkkaimpana helmenä” ja ”Suomen sisarussarjan nuorinpana”. Rajojen sulkemisesta tiedotettaessa Kainuu on ainoa maakunta, jossa ei ole todettuja koronavirustartuntoja. Kainuulaisten pärjäämisen taustalla lienevät erilaiset kurjuuden kokemukset useammassa sukupolvessa, jotka kuuluvat Ilmari Kiannon sanoituksessa nälkämaan lauluun: ”… Vainojen virmat, oi vaietkaa! Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa! Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan, puolesta hengen ja heimon ja maan.” Uusimaalaisten runo soi Sibeliuksen sävelin, Nälkämaan laulu Oscar Merikannon. - Juuri nyt on kovin hiljaista.

Taistelu pelkoa vastaan

Teineiltä tulee kritiikkiä. Eikö tässä pidä estää ihmisten mukana liikkuvan, keuhkot lamauttavan, viruksen leviäminen? Estetäänkö vain ihmisten liikkuminen Uudeltamaalta pois? Eikö liikkumista koko maassa rajoiteta? Eikö kaikkien pitäisi pysyä kodeissaan? Miksi ei? Miksi liikkumisesta ei rangaista? Missä ovat poliisi ja armeija?

Sittemmin nähtiin, kuinka sekä poliisi että armeija saapuivat Uudenmaan ja muun Suomen välisille raja-asemille tarkistamaan, millä asioilla ihmiset olivat matkalla Uudellemaalle tai täältä pois. Ja saapui sinne siviilejäkin ihan vaan katsomaan, miltä rajalla näyttää ja miten rajatarkastukset sujuvat.

TV-uutisten äärellä istumisessa on jotakin tuttua. Samaa tehtiin noin neljä vuotta sitten Belgiassa päivänä, jolloin kaksi nuorta miestä räjäytti kaksi pommia Brysselin kansainvälisen lentokentän, Zaventemin, check-in aulassa, ja kolmas nuori mies yhden pommin metrovaunussa Maelbeek - Maalbeekin asemalla. Olimme hetki sitten olleet matkalla lentokentälle. Osa meistä kiirehti Suomeen KLM:n lennolle. Kunnes sitten ei ollutkaan kiire minnekään. Sinä päivänä monen elämä päättyi. Heidän läheistensä elämä järkkyi. Monet muut olivat tilanteessa, jossa ei hetkeen voinut tehdä muuta kuin seurata tilannetta ja pysyä poissa tieltä. Ei ollut varmaa, onko kyseessä tekojen sarja, joka vielä jatkuisi. Jonkin aikaa oli epäselvää, miten kaiken sen keskellä jatketaan elämää. Kokouksia peruttiin, metrot suljettiin, hetkeen eivät kulkeneet bussitkaan, rajoilla tarkistettiin autot, koska etsittiin tekojen suunnittelijoita. Paljon rajoituksia, mutta myös suosituksia välttää julkisia paikkoja ja väen paljoutta. Belgiassa myötäeletään voimakkaasti ja sen voimalla toimitaan. Nyt toiminnan muistamisen puolesta, pelkoa ja apatiaa vastaan aloittivat Twitterissä kissahahmot. Ne välittivät viestejä. Ihmiset alkoivat järjestää kokoontumisia pian myös kaduilla ja aukioilla.

Poliisit ja armeija partioivat kaikkialla – univormuiset aseistetut miehet ja naiset edustivat turvallisuutta ja sitä, että säännöt koskevat kaikkia. Tutuilla reiteillä olevia sotilaita tervehdittiin. He turvasivat elämää ja elämäntapaa pelkällä olemassaolollaan. Ymmärsin, että perheeni teinit kaipasivat sitä - näkyvää institutionaalista huolenpitoa perheturvan lisäksi.

Perusoikeuden rajoitus voi olla vain oikeasuhtainen ja tarkkarajainen

Valtion rajojen sulkemisen kannalta Suomi on ihan toisessa tilanteessa kuin Belgia, joka on EU:n jäsenmaiden ympäröimä, joiden kanssa ollaan yksimielisiä ainakin rajojen sulkemisesta. Suomella on yhteistä rajaa EU:hun kuuluvan, mutta perinteisesti itsenäisesti toimivan Ruotsin kanssa, jossa nyt edetään suosituksin. Rajaa on lisäksi ETA-maan Norjan kanssa, jossa edetään suosituksin ja säädöksin vahvistetuin kielloin. Pisin raja on Venäjän kanssa, josta ei oikein tiedetä, miten siellä edetään, mutta ihmisten kulkemisen rajoittaminen maan rajoilla onnistuu. Vaikka liikkumisen rajoittamisella on aina riskinsä.

Jokaisessa EU-maassa ja Pohjoismaassa liikkumisvapaus on arvo sinänsä ja perusoikeus. Perusoikeutena sen rajoittaminen on järeä ase. Ulkonaliikkumiskielloilla on kautta aikojen tietoisesti heikennetty ryhmiä, jotka haastavat jollakin tavoin valtaa pitäviä. Ulkonaliikkumiskieltoja on käytetty kansanmurhiin johtavissa toimissa ja apartheid -politiikassa. Siksi on säädetty kansainvälisiä sopimuksia, joilla vahvistetaan liikkumisvapautta tekemällä sen rajoittamisesta vaikeaa.

Kun liikkumista rajoitetaan, on aina aika valpastua seuraamaan, miten demokraattisesti valitut vallanpitäjät käyttäytyvät asemassaan; toimivatko he tasapainoisesti, tiedotetaanko rajoituksista asiallisesti perustellen vai määräämällä valtaan vedoten joko suoraan tai peitellysti  – vai onko asema riippuvainen muista instituutioista, jolloin hämärtyy tosiasiallinen päätöksentekijä ja vastuunotto. Kaikella tällä on merkitystä. Kaikella tällä voi olla monenlaisia muotoja. Ihmisten, joiden on pyydetty tai määrätty pysymään kodeissaan, on syytä seurata tätä.

Suomessa on tasapainoisesti toimiva hallitus - ja sen kanssa yhteistyötä perustuslain mukaisesti tekevä tasavallan presidentti sekä ylimpänä eduskunta, jolla on erityinen roolinsa poikkeusolosääntelyssä. Eduskunta viimekädessä päättää, jäävätkö hallituksen rajoituksista antamat asetukset voimaan.  Perustuslakivaliokunnan lausuntoja tästä seurataan kiinnostuneina kuin kuin jatkokertomusta. Kodeissa keskustellaan siitä, suljetaanko ravintolat Kainuussakin, ja huomataan, että eduskunta ei ensin pitänyt rajoitusten ulottamista koko maahan riittävästi perusteltuna poikkeusolojen syyn – viruksen leviämisen ehkäisemistavoitteen – kannalta….Miten käy….muuttaako hallitus rajausta vai tarkentaako se perusteita….Kunnes todetaan, että hallitus tarkensi perusteita…ja eduskunta hyväksyi ne….ravintolat sulkeutuvat siis koko maassa, myös Kainuussa. Eduskunnan peliin puuttuminen vaikutti siten, että ravintoloita ei suljettu 28.3 vaan vasta 4.4.2020….Instituutioiden suhteellisuuden taju on tallella.

Ei ole aivan yksinkertaista määrätä elinkeinotoiminta lakkaamaan tai liikkumiskielto voimaan tilanteessa, jossa taistellaan ulkopuolista uhkaa, virustautia vastaan, joka tarttuu jo oireettomana, ja jonka oireetkaan eivät välttämättä poikkea kevyestä flunssasta. Naapurimaassa Ruotsissa toimitaankin toisin.

Ruotsin pääministeri toteaa, että ”tilanne pahenee ennen kuin se paranee” ja toistaa kehotukset pysyä kotona, jos on lieviäkin oireita ja välttää kontakteja toisiin ihmisiin etenkin, jos on 70 -vuotias tai yli.

Ajattele globaalisti ja toimi paikallisesti - edelleen

Kun matkustaminen maanosista ja maista toiseen loppuu tai ainakin rajoittuu minimiin, tiedotusvälineet ja uutisointi saavat valtavan merkityksen. Lukijan vastuulla on päättää, miten merkittävän. Tieto on muuttuvissa oloissa pääsääntöisesti epävarmaa. Sen lisäksi liikkeellä voi olla jopa valetietoa. Ja jokaisella on yhteytensä useisiin maihin ja maanosiin johonkin, joka voi kertoa oman kokemuksensa.

Omassa elinympäristössä ja laajemminkin tulee näkyviin sävyjä, yksityiskohtia ja kohtaloita toisella tavoin kuin aikaisemmin. Metsäisessä uusimaalaisessa lähiössä ei keräännytä samaan aikaa parvekkeille vaan kuulumiset vaihdetaan nopeasti ja hymyillen kävelylenkeillä kohdattaessa. On ehkä suositustenkin sallimissa rajoissa, että kukkakaupat kuljettavat kukkalähetyksiä, ruokakaupat ruokalähetyksiä ja ravintolat aterioita. Autokorjaamotkin voivat olla auki, kunhan yli 10 ihmistä ei kokoonnu samaan paikkaan samaan aikaan. Ihmisten liikkumisen ja itsemääräämisen tarve on suuri. Eristyksessä, lomautusuhkan alla tai asiakaskadon keskellä eläminen voi olla ahdistavaa. Huoli toimeentulosta voi oikeasti sairastuttaa.

Näin on Uudellamaalla, jossa löytyy apua ja avun jakajia. Mutta korona sairastuttaa myös niillä laajoilla leireillä, joissa asuvat ihmiset ovat joutuneet sodan, sekasorron tai loputtoman köyhyyden vuoksi jättämään kotinsa, ja joille leiristä on vuosien aikana tullut uusi normaali. Leirit ovat edelleen olemassa, vaikka päivän pääotsikot kertovat tilanteesta kotimaassa eivätkä Euroopan reunoilta.

Sankareita nyt ovat auttajat lähellä ja kaukaa, ja ne jotka jaksavat pitää pienenkin taloutensa toiminnassa yli vaikeiden aikojen. He yhdessä ovat kuin kolmas armeija, joka tekee omaa osuuttaan paikalle saapuneiden poliisin ja varusmiesten kanssa.

Sosiaalinen resilienssi

Toimittavat ovat jo nostaneet juttuihinsa erityksissä elämisen ja töiden vähentymisen sudenkuopat - väkivallan ja alkoholin, yksinäisyyden ja masennuksen sekä taloudellisen ahdingon. Tämäkin asia ehditään vielä nostaa valtakunnan tason agendalle, nyt kun perusrajoitukset terveystieteellisin ja epidemiologisin perustein on määritetty ja saatettu voimaan sovitettuina perusoikeuksiimme.  -  Osaisimmepa pitää huolta itsestämme ja toisistamme!