Suomi puhui - kohta puhuu Eurooppa!

Media rakentaa keskustelualustaa - ja hieman lukijakuntaakin

Miltä tuntuu kohdata eri mieltä oleva ihminen? Onko politiikasta mahdollista keskustella ilman erimielisyyksiä tai niistä huolimatta? Onko tarvetta lisätä keskustelua – ja ymmärrystä poliittisista päätöksistä?

Nämä kysymykset ovat kiinnostaneet eurooppalaisia toimittajia siinä määrin, että saksalainen Zeit Online -lehti on luonut alustan, jota kutsutaan ”Politiikan Tinderiksi”. Se avustaa politiikasta kiinnostuneita löytämään keskustelukumppaneita henkilöistä, jotka vastaavat tiettyihin kysymyksiin tai osaan niitä vastakkaisella tavalla. Tämän avulla halutaan virittää keskustelua ja ihmisten kiinnostusta politiikasta yleensä yksittäisissä maissa, Euroopassa ja laajemminkin.

Helsingin Sanomat järjesti Suomi puhuu -tilaisuuden lauantaina 30.3.2019 eri puolilla Suomea. HS uutisoi välineestä ja tapahtumasta ennen ja jälkeen. Ihmisiltä pyydettiin viestejä somessa, tunnisteella #Suomipuhuu ja vastaamaan HS:n lähettämään kyselyyn siitä, miten tapaaminen meni. HS:n sähköinen versio raportoi jo lauantaina useista keskusteluista - ja sunnuntaina lisää paperilehdessä. Suuret analyysit puuttuvat vielä, mutta otsikoihin nousi kokemus siitä, että ihmisten välillä yhdistäviä tekijöitä on aina enemmän kuin erottavia. On huikeaa saada tällainen tulos näkyviin.

Eurooppalaiset lehdet ovat aktiivisia Jatkoa seuraa vielä tänä keväänä. Materiaalia kolumneihin on tulossa lisää, sillä Eurooppa puhuu/Europe Talks -päivä on 11.5.2019. Ajatus on, että erimaalaiset ihmiset puhuvat suoraan toisilleen yli maiden rajojen netin välityksellä tai kasvotusten Brysselissä. Toimittajat toteavat, että Euroopassa emme tunne toisiamme emmekä maiden erilaisten ratkaisujen taustoja.

Yhteistä keskusteluareenaa rakentamalla tavoitellaan jonkinlaista eurooppalaista naapuruutta. Hankkeen nettisivusto https://www.mycountrytalks.org kertoo, että mukana ovat Saksa, Italia, Tanska, Suomi, Norja, Itävalta, Sveitsi, Belgia...ja etenkin joukko viestintävälineitä kuten Arte, Der Spiegel, Financial Times, DR, Gazeta wyborcza, Helsingin Sanomat, La Repubblica, Morgenbladet, NRK, De Standaard, DerStandard, SRF (Sveitsin radio), Süddeutsche Zeitung, Tagesschau.

Mycountrytalks -sivuilla oleva tieto Suomesta kertoo, että me puhumme sekä 30.3 että 11.5. Me puheliaat suomalaiset! Suomessa puhuttiin lauantaina 30.3.2019. Helsingin Sanomat sai 2685 ihmistä kirjautumaan Suomi puhuu -tapahtumaan muutamassa viikossa. Parit kokoontuivat 30.3.2019 keskustelemaan politiikasta. Ennestään toisiaan tuntemattomilla ihmisillä oli mahdollisuus keskustella emaililla etukäteen ja sopia tapaamispaikka ja tarkempi aika. Helsingin seudulla suosittu kokoontumispaikka on ollut Oodi. Siellä minäkin tapasin keskustelukumppanini.

Kysymykset, joihin vastaamalla osallistuttiin tapahtumaan ja keskusteluparin valintaan - ja joista osaan keskustelukumppanit olivat todennäköisesti vastanneet eri tavoin, olivat:

1. Suomalaisilla menee nyt paremmin kuin 20 vuotta sitten;

2. Autoilua, lihan syömistä ja lentämistä pitäisi verottaa nykyistä ankarammin ilmaston takia;

3. Suomessa on liikaa maahanmuuttajia;

4. Perinteiset miehen ja naisen sukupuoliroolit rajoittavat elämää;

5. On hyvä, että ihmiset muuttavat maaseudulta kaupunkeihin;

6. Sosiaalitukia ei pitäisi antaa, ellei ihmiseltä vaadita jotain;

7. Tasa-arvo on mennyt liian pitkälle;

8. Nuorten elämä on helpompaa kuin suurten ikäluokkien.

Lauantain Helsingin Sanomat opasti kohtaamaan ihmisen, joka edustaa päinvastaisia arvoja ja mielipiteitä, avoimessa hengessä, ja antoi muutaman ohjeen:

1. Kuuntele 2. Kerro omista kokemuksistasi 3. Ole läsnä, kunnioita toista sekä luottamuksen ilmapiiriä.

Ilmoittautuessani mietin, millainen keskustelija mahdan olla. Sitä on hyvä miettiä. Erimielisyyden hallintataitojani on testattu viime vuosina kotona, jossa kaksi teiniä usein osoittavat, että se, minkä minä näen parhaaksi toimintavaksi, ei heidän mielestään ole lähelläkään toteuttamiskelpoista. Helposti tulee tuntuma, että erityisesti toisten kuuntelemisessa olisi varmasti kehitettävää. Minusta myös tuntuu siltä, että kaihdan konflikteja viimeiseen saakka. Sekään ei ole hyvä asia. Ongelmiahan voi paloitella helpommiksi käsitellä.

Kukkahattutäti ilman kukkahattua – ja lippalakkimies ilman lippalakkia

Ilmoittauduin mukaan, koska halusin kysyä ja kuunnella toisen ihmisen näkemysten taustoja. Arvelin, että vaikka olisimme samanmielisiäkin, on mielenkiintoista kuulla, mitä toinen ajattelee. Keskustelukumppanillani oli samankaltainen motiivi. Ennen tapaamista minä ja minua n 30 vuotta nuorempi mies, olimme vaihtaneet ajatuksia emaililla. Olimme kertoneet HS:n vaalikoneen meille tarjoilemista kärkipuolueista. Olin kukkahattutäti ilman kukkahattua ja hän lippalakkimies ilman lippistä.

Vaihdoimme viestejä energiapolitiikasta eli tarjouduimme suoraan suden suuhun. Hän toivoi energiakeskusteluun tolkkua, eikä yksittäisten ihmisten Thaimaan matkojen laskemista. Keskustelukumppanini oli myös sitä mieltä, että ydinjäte ei tuota enempää haittaa kuin luonnossa oleva radon. Totesin, että ei sen jälkeen, kun keski- tai korkea-aktiivinen jäte on kapseloitu ja loppusijoitettu peruskallioon monen tulevan sukupolven elinajaksi. Kerroin seuraavani kiinnostuksella, miten uusiutuvat energialähteet vakiintuvat käyttöön ja tukevat kivihiilestä luopumista.

Lentomatkoja minäkään en laskisi - mutta ihmisillä tulisi tässäkin asiassa olla mahdollisuus valintoihin. Tämä keskustelu käytiin siis kirjeenvaihdossa ennen tapaamista, ja varmasti vaikutti siihen, että tapaamisessa energiapoliittista keskustelua ei juuri käyty - oli paljon muuta puhuttavaa.

Oodi

Oodin alakerran ravintolan ikkunapöydän ääressä keskustelimme aluksi puhumisesta. Kerroin, että pari vuotta sitten, kun palasimme perheen kanssa Belgiasta Suomeen, lapsiltani kysyttiin, että eikö ole kiva olla Suomessa, kun täällä on niin turvallista. Molemmat lapset (tyttöjä) vastasivat, että Belgiassa tuntui turvallisemmalta, kun kaikki puhuivat. Aikuiset vastasivat lapsille ja nuorille. Keneltä tahansa saattoi kaupungillakin kysyä, jopa apua, ja sai vastauksen. He kokivat, että Helsingissä kaikki kulkevat omissa oloissaan tai porukoissaan, ja menevät vaan kiireisinä ohi. Kerroin, että haluan omalta osaltani lisätä puhetta ja erityisesti kohtaamisia Suomessa.

Hän arveli myös, että puhumiselle on tarvetta, kun se lisää ymmärrystä. Tapaamisessa keskusteltiin muun muassa matkustamisesta. Hän tuntee ihmisiä, jotka matkustavat paljon ympäri maailmaa. Minä kuulun ihmisiin, jotka eivät välttämättä lähde kaukomaille (Euroopan ulkopuolelle), koska se ei vain tunnu tarpeelliselta. Kerroin suunnitteilla olevasta lomamatkastani Etelä-Ranskaan, jonka tekisin junalla. Junailussa viehättää tietty vapaus. Siitä oltiin yhtä mieltä.

Yhdeksi aiheeksi olimme valinneet sote-kysymykset. Meillä oli aika yhdensuuntainen näkemys siitä, miten yhteiskunta on muuttunut kuluneiden vuosikymmenten aikana. Ihmisten arki on hyvin erilaista ja elintavat ja -olosuhteet erilaisia. Koko yhteiskunta on pirstaloitunut tarpeisiin ja palveluihin, jotka eivät välttämättä kohtaa. Perheet ja ystävät kantavat vastuuta enemmän – mutta kovin eri tavoin kuin ennen voimakasta kaupungistumista, jolloin laajennetut perheet asuivat yhdessä isovanhempien kanssa tai lähellä heitä. Todettiin, että näihin on erilaisia ratkaisuja – joista mikä tahansa muu on hyvä kuin jonkin ihmisryhmän unohtaminen tai se, että ihminen ei saa hoitoa. Kansalaispalkkaan ei päästy, mutta valinnanvapautta taisimme molemmat kannattaa.

Ajatuksen vaihto vaikuttaa

Keskustelimme 2,5 tuntia ilman hiljaisia hetkiä. Lähtiessä kiittelimme, kättelimme ja toivotimme hyvää jatkoa. Tiesimme toisistamme sen, mille puolueille tulemme vaaleissa antamaan äänemme. Tuntui siltä, että vaikka olemme eri ikäluokkaa ja sukupuolta, eri vaiheissa perhe-elämää ja työelämää – elämme varmaankin aika kohtuullista arkea tässä maassa ja välillä muuallakin. Molempian isovanhemmat olivat vielä käsityöläisiä, tunsimme työt, mitä he tekivät. Emme välttämättä tunne toistemme töitä valtiolla ja yritysmaailmassa.

Tapaamisemme jälkeen törmäsin Lasipalatsin edessä korruption vastaiseen mielenosoitukseen…Virkamieskunta on täysin korruptoitunutta, luki pakettiauton kyljessä. Nouseekohan tämä uuden hallituksen ohjelmaan, huomasin miettiväni. Korruption vastaisuus on eurooppalainen teema kuten myös ilmastonmuutos ja sen hillitsemisen keinot.

Eurooppa puhuu -tapahtumaan ilmoittaudutaan myös vastaamalla kysymyksiin. Yksi niistä tiedustelee, olenko valmis luopumaan Suomen passista ja korvaamaan sen Eurooppa-passilla. Kysymys tuntui ensin helpolta, pelkästään käytännölliseltä.....sitten hetken kuluttua ei enää....Nähtäväksi jää, mihin ajatukseni kehittyvät Eurooppa puhuu -tapahtumaan mennessä. Lähde mukaan - tässä ilmoittautumislinkki: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006033622.html !

Marika Paavilainen